(Vanha postaus vanhoilta sivuilta)
Tässä tuli juteltua äidin kanssa NaNoWriMosta, ja sain tietää äitini olleen nuorena varma tulevansa kirjailijaksi. Aika hassua, etten ollut ennen kuullut tästä. Hän sanoi kirjoittaneensa paljon novelleja ja suunnitteli kirjoittavansa jotain isompaa, mutta se ei koskaan sitten tapahtunut.
Jotenkin tosi siistiä, että oma äiti ymmärtää kirjoituksen tuskat ja patisti minut heti kirjoittamaan ne 4600 sanaa, jotka olin NaNoWriMossa jäljessä. En edes vielä sanonut mistä tarinani kertoi, mutta hän ei yrittänytkään udella enempää vaan oli todella innoissaan, että minäkin kirjoitan. Luulin äidin tietävän jo harrastavani kirjoittamista, mutta hän sanoi luulleensa, että olin ennen vain roolipelannut, enkä nykyään tehnyt sitäkään. Mutta voi, olipa hän väärässä.
Luulin itse, että äiti ei tykkäisi kirjoitusharrastuksestani. Että hän pitäisi sitä turhanpäiväisenä ja ehdottaisi, että keskityn lisää koulunkäyntiin enkä vain olisi koneella koko ajan, mutta nähtävästi minäkin olin väärässä.
Yritän saada käsiini jonkun äitini kirjoituksista, ja ehkä hänen luvallaan julkaista sen tänne? Hän kertoi vähän mistä kirjoitti ja ne kaikki kuulostivat kiehtovilta, toivottavasti hänellä on ne jossain tallella.
Ja niitä päivityksiä:
NaNoWriMo menee hyvin, tänään pitäisi olla kirjoitettuna 20 000 sanaa, kohta ollaan puolivälissä! Eilen sanamääräni nousi yli 18 000 sanaan, tietääkseni pisin tekstini mitä olen kirjoittanut oli 16 000 sanaa, eli olen ihan täpinöissäni nyt kun henkilökohtainen ennätys on rikottu.
Nano-tarinan kanssa oli alussa ongelmia (on yhäkin), mutta kaikki alkaa sana sanalta näyttää selkeämmältä, jippii! Vaikka tietysti koko tarinan vaikein osa -eli loppu - on vähän hämärässä. Olen aika varma, että joudun jatkamaan tarinaa toiseen osaan, mutten tiedä pitäisikö yhden tärkeän tapahtuman tapahtua vasta seuraavan tarinan lopussa vai jo nyt.
Hyvää isänpäivää kaikille ja tuottoisaa marraskuuta!