“Don't tell me the moon is shining; show me the glint of light on broken glass.” -Anton Chekhov
Se kirjoittamisen kultainen sääntö, josta kuitenkaan monet eivät ole kuuleetkaan: Näytä, älä kerro. Lukijalle kertominen hahmosi tekemisistä ja tunteista on paljon heikompaa tekstiä kuin niiden näyttäminen, ja voi etäännyttää lukijaa tarinasta. Kun näytät, annat hänelle vapauden käyttää omaa mielikuvitustaan kuvitellakseen tapahtuneen, asioiden kertominen suoraan vie kaiken ilon siitä. Hyvät kirjailijat näyttävät, eivät pelkästään kerro. Molempia pitää olla sopivan verran, mutta koska aloittelijat yleensä näyttävät liian vähän ja kertovat aivan liikaa, keskityn tässä näyttämiseen.
Mikä ero näyttämisen ja kertomisen välillä on?
Molemmat ovat tarpeellisia kirjoittaessa, mutta niitä pitää osata käyttää oikeissa tilanteissa. Näyttäminen on asioiden kuvailua, kirjaimellisesti näyttämistä lukijalle. Kun kerrot, sanot vain miten asiat ovat, etkä mitään muuta.
Esimerkki 1: Tekeminen
Kertomista: Löin häntä.
Näyttämistä: Näin punaista, viha kiehui sisälläni. Ilman epärointiä puristin käteni nyrkkiin ja kaikilla voimillani iskin sen keskelle hänen kasvojaan, saaden hänet kompuroimaan taaksepäin iskun voimasta. Hän vaikeroi ja piteli nenäänvarttaan, kuin odottaen nenänsä irtoavan millä hetkellä tahansa.
Joissain tapauksessa kertominen tässäkin tilanteessa on parempi vaihtoehto, kuten keskellä pitkää taistelukohtausta. Taistelukohtauksien tulisi (yleensä) olla nopeatempoisia pitääkseen lukijan kiinnostuneena, joten pitkä näyttäminen voi hidastaa asioiden kulkua ja tehdä kohtauksesta vähemmän mielenkiintoisen.
Esimerkki 2: Tunne
Kertomista: Pikkuveljeni oli väsynyt.
Näyttämistä: Hän ei suostunut menemään nukkumaan, joten annoin hänen valvoa kanssani vielä muutaman tunnin. Vilkuilin välillä pikkuveljeäni, joka kerta hänen silmänsä olivat raskaammat ja katse unisempi. Välillä hän sulki silmänsä hetkeksi ja hitaasti kaatui eteenpäin tuolissaan, vain räväyttääkseen silmänsä auki uudelleen ja ryhdistäytyäkseen. Hän yritti piilotella haukotuksiaan, mutta ei nitä voinut olla huomaamatta.
Kun ilmoitat tunteen, kerrot. Kun kuvailet tapahtumia liittyen tunteeseen ilman suoraan sitä kertoamatta, näytät. Näyttäminen luo paremman kuvan lukijan mieleen.
Esimerkki 3 Kuvaus
Kertomista: Avasin silmäni hyvin äkkinäisesti, syynä oli hurjan luja koputus ovellani, joka ei suostunut lakkaamaan.
Näyttämistä: Kuurouttava koputus sai silmäni rävähtämään auki. Nyrkki hakkasi uudelleen ja uudelleen huoneeni ovea vasten, joka tärisi jo niin paljon, että luulin saranoiden pettävän.
Näyttäminen tekee tekstistä paljon sulavampaa ja vetää lukijat mukaan tarinaan. Kuitenkin jos tarinassasi on kohtaus joka ei ole kovin tärkeä, kuten vaatteiden pukeminen, ei sinun tarvitse kuvailla kuinka silkkinen kangas hyväili hahmosi jalkoja hänen vetäessään alushousujaan päälle, vaan voit kertoa hänen pukeutuneen.
-sti adverbit
Ajattelin saarnata näistäkin, sillä se liittyy tähän aiheeseen. Oikeastaan jokainen -sti päättyvä sana on kertomista, kuten vihaisesti, nopeasti, äänekkäästi ja iloisesti. Näitä pitäisi välttää, sillä sama asia voidaan näyttää vahvoilla verbeillä tai kuvauksin, jotka ovat parempia tarinassa. Kuitenkin on niillekkin aikansa ja paikkansa, kuten toisessa esimerkissäni poika kaatui hitaasti eteenpäin, ilman adverbiä olisi saanut kohtauksesta täysin erilaisen kuvan.
Esimerkki: Vahva verbi
Adverbin kanssa: Hän käveli nopeasti huoneen poikki.
Vahvan verbin kanssa: Hän kiirehti huoneen poikki.
Esimerkki: Kuvaus
Adverbin kanssa: "Hei", tyttö sanoi iloisesti ohittaessaan minut.
Kuvauksen kanssa: "Hei", tyttö sanoi. Hänen suupielensä nousivat leveään hymyyn hänen tanssahdellessaan ohitseni.
Näyttäminen on hyvin tärkeää, mutta älä ota neuvojani liian kirjaimellisesti ja käytä sitä aivan jokaisessa asiassa, kertominen on hyväksi monissa kohtauksissa! Kuten puheenvuoroissa, ei Darth Vader sanoisi Luke Skywalkerille: "Ei, minä olen sen siittiösolun lähde, joka hedelmöitti äitisi", vaan tähän kelpaa hänen ikoninen lauseensa:"Ei, minä olen isäsi."
Kertominen sopii tilanteisiin, jossa tahdotaan informoida asiasta, ei niihin jossa haluat todella herättää lukijan kiinnostuksen tarinan tapahtumiin. Ja näyttäminenhän koostuu kertomisesta, kuten ensimmäisessä esimerkissä jouduin kertomaan kuinka viha kiehui hänen sisällään ja kuinka hän iski kädellään toista naamaan, jotta voisin näyttää tapahtuman. (sekavin selitys ikinä, mutta niin se menee)
Muutama artikkeli, jotka käsittelevät tämän aiheen hyvin:
(Vanha postaus vanhoilta sivuilta)